Menu
Jussi Parviainen | 17.08.2020
Kassavirtabudjetti on erittäin hyvä työkalu hahmottaa, suunnittella ja johtaa yrityksen taloutta. Tämä toimii kun saatavien tyypilliset kiertoajat on huomioitu ja kulupuoleen on budjetoitu myös yllätyskerroin mukaan ja laadittuun budjettiin on sitouduttu yrityksen ylintä johtoa myöten.
Aalto-yliopiston rahoituksen professorin, Vesa Puttosen keynote-puhe keväältä 2019
[1] tarjoaa esimerkin taseen ulkopuolisista sitoumuksista:
Vesan mukaan suomalaisten eläkevarallisuus on luokkaa 200 mrd. euroa, joka on ns. jemmassa.
Vastaavasti luvatut eläkkeet ovat luokkaa 700 mrd. euroa.
Eläkejärjestelmän on tarkoitus hyödyttää toistaiseksi määräämättömällä aikahorisontilla sen piiriin kuuluvia kansalaisia. Rahavirta on koko ajan kahdensuuntainen. Samoin yhtiö tekee jatkuvasti erilaisia sopimuksia ja linjanvetoja, kuten palkkio- ja bonusmallit. Yhtiö saattaa myös olla positioinut itsensä esimerkiksi ylemmän keskiluokan palveluntarjoajaksi, jolloin on luonnollista, että asioiden täytyy vedota siihen kohderyhmään, joka johtaa siihen, että asioiden täytyy näyttää tietynlaiselta. Ja tietynlaiselta näyttäminen maksaa vuodessa enemmän kuin jonkin toisenlaiselta näyttäminen.
Kiteytetysti; taseen ulkopuoliset sitoumukset huomioimalla saat lisää näkemystä talousjohtamiseen myös hyvin pitkän aikavälin näkökulmasta, koska johdat vähintäänkin ihmisten mielikuvia. Ja kuten kaikki tiedämme, mielikuvat johtavat meitä ihmisiä.
[1] https://www.youtube.com/watch?v=YDqdHqI4IL8
Psstt.. voit nyt myös kuunnella kaikki blogimme
Yrittämättä lainkaan pukea päälleni minkäänlaista epidemiologin viittaa ja siten tarkastellen asiaa puhtaasti talouden lainalaisuuksien kautta, lyhyt vastaus kysymykseen ”Voiko toiseen korona-aaltoon valmistautua?” on: voi.
Talouden lainalaisuudet (sen enempää kuin todennäköisesti epidemiologiankaan) eivät lähtökohtaisesti mene milloinkaan henkilökohtaisuuksiin. Sen sijaan, ainakin taloudessa ajalla on tietty arvo, joka on laskettavissa tai vähintäänkin mallinnettavissa eli arvioitavissa. Kuten tiedämme, tämä tapahtuu kaavoilla ja kaavat vaativat toimiakseen jonkinlaista panostusta. Jotain peruslähtökohtia täytyy olla annettavaksi.
Aika on resursseista se ainoa, jota ei saa lisää. Tämän vuoksi haluaapa valmistautuja sitten käyttää miten paljon muuttujia kaavaansa tahansa, sinne tulee aina myös aika. Tästä päästäänkin seuraavaan kysymykseen.
Lyhyesti realiteetit kiteyttäen, mitä parempi nykytilanne, sitä lyhyemmällä varoitusajalla kykenee vastaanottamaan yllätyksiä. Kääntäen tietenkin mitä huonompi tilanne, sitä varmemmin nopeat yllätykset kaatavat koko orkesterin.
Vaikkakin tämä vastauksen perustelu saattaa aiheuttaa jopa pientä huolestuneisuutta, pitää muistaa, että kyseessä on skenaariotyöskentely.
Toisin sanoen, jos toinen korona-aalto tulee, emme varmuudella tiedä milloin se tulee, kuinka voimakas se on ja kauanko se mahdollisesti kestää tai mahtavatko rajoitteet olla vastaavia kuin ensimmäisessä aallossa eli toisin sanoen voiko taloudellinen toimeliaisuus hidastua yhtä vakavasti. Asiassa on paljon epävarmuustekijöitä, joista kaikki ovat kuitattavissa kolmella sanalla:
Mahdollisimman vahva kassa [1].
Berkshire Hathaway on esimerkki yhtiöstä, jolla on melko harkittu taloudellinen riskienhallintasuunnitelma. En tunne siinä käytettävää kaavaa kokonaisuudessaan, mutta yhtiön toimitusjohtaja Warren Buffet kuvaili sen suusanallisesti aiemmin tänä vuonna -koronan johdosta- striimatussa yhtiökokouksessa. Se kuului (vapaasti siteerattuna) näin; vaikka maailman kaikki kolme suurinta pörssiä painuisivat nollaan samana päivänä [2], yhtiö kykenee silti suoriutumaan velvoitteistaan.
Paras strategia – eli tapa valmistautua – on siis sellainen, joka tähtää laskelmoituun kasvuun ja joka on aloitettu tänään ja jota pidetään tasaisesti yllä. Näin riippumatta siitä pohditaanko mahdollista uutta korona-aaltoa tai mitä tahansa muuta uhkakuvaa.
Aloitus kylläkin pitää tapahtua viimeistään tänään. Ei ensi viikolla, ei lomien jälkeen. Ei Valtioneuvoston aloitteesta. Tänään. Jokainen tykönään.
Epävarmuustekijöiden tasainen huomioon ottaminen lisäksi varmistaa, että varsinaista valmistautumista tarvitaan lopulta mahdollisimman vähän. Se kun on päivittäinen tapa toimia. Tuli mitä tuli.
Ainakin yksi laskelma on jo olemassa siitä, mitä toiseen korona-aaltoon valmistautuminen maksaa suhteessa ensimmäisen mukanaan tuomiin, jo todennettuihin taloudellisiin vahinkoihin.
Laskelman mukaan [3] valmistautumisen kustannukset olisivat noin 2 % siitä, mitä ensimmäinen ja yllättävä aalto aiheutti. Vaikkakaan kyseessä ei ole yksi yhteen sovellettavissa oleva asia, tuon luvun avulla jokainen päättäjä saa ehkä suhteutettua asiaa omassa arjessaan.
Sellaista tapaa, jolla pidetään huoli maksuvalmiudesta JA saadaan aikaan kasvua, kannattaa ylläpitää aina. Riippumatta siitä spekuloidaanko yhteiskunnassa millä milloinkin.
Kasvuhakkerointi on toimintatapana sellainen, johon pystyy lähtökohtaisesti jokainen. Vaikkapa Uhman avulla. Uhma uhmaa itsekin tuloksissa myös korona-aaltoa, sillä olemme tuottaneet asiakkaillemme poikkeuksellisia tuloksia kevään kummallisuuksista huolimatta.
[1] Usein puhutaan esimerkiksi ”teräksen lujasta taseesta”, mutta pelkästään vahvinkaan tase ei auta, jos markkinoilta haihtuu likviditeetti hetkellisesti nopeammin kuin mitä esim.keskuspankkitoimet ehtivät sitä tarjoamaan
[2] Tällainen tilanne olisi nk.romahdusta pahempi, sillä pörssiromahduksessa markkina-arvoista häviäisi ”vain” noin 20%.
[3] https://www.statista.com/chart/22378/estimated-cost-of-containing-future-pandemic
#letsgrow
Tekoälytoimisto Uhma on suoraviivainen, dataorientoitunut ja käytännönläheinen kasvukumppani.
© Uhma Oy 2024 | Tietosuojaseloste
