Menu
Jussi Parviainen | 20.07.2020
Kassavirtabudjetti on erittäin hyvä työkalu hahmottaa, suunnittella ja johtaa yrityksen taloutta. Tämä toimii kun saatavien tyypilliset kiertoajat on huomioitu ja kulupuoleen on budjetoitu myös yllätyskerroin mukaan ja laadittuun budjettiin on sitouduttu yrityksen ylintä johtoa myöten.
Aalto-yliopiston rahoituksen professorin, Vesa Puttosen keynote-puhe keväältä 2019
[1] tarjoaa esimerkin taseen ulkopuolisista sitoumuksista:
Vesan mukaan suomalaisten eläkevarallisuus on luokkaa 200 mrd. euroa, joka on ns. jemmassa.
Vastaavasti luvatut eläkkeet ovat luokkaa 700 mrd. euroa.
Eläkejärjestelmän on tarkoitus hyödyttää toistaiseksi määräämättömällä aikahorisontilla sen piiriin kuuluvia kansalaisia. Rahavirta on koko ajan kahdensuuntainen. Samoin yhtiö tekee jatkuvasti erilaisia sopimuksia ja linjanvetoja, kuten palkkio- ja bonusmallit. Yhtiö saattaa myös olla positioinut itsensä esimerkiksi ylemmän keskiluokan palveluntarjoajaksi, jolloin on luonnollista, että asioiden täytyy vedota siihen kohderyhmään, joka johtaa siihen, että asioiden täytyy näyttää tietynlaiselta. Ja tietynlaiselta näyttäminen maksaa vuodessa enemmän kuin jonkin toisenlaiselta näyttäminen.
Kiteytetysti; taseen ulkopuoliset sitoumukset huomioimalla saat lisää näkemystä talousjohtamiseen myös hyvin pitkän aikavälin näkökulmasta, koska johdat vähintäänkin ihmisten mielikuvia. Ja kuten kaikki tiedämme, mielikuvat johtavat meitä ihmisiä.
[1] https://www.youtube.com/watch?v=YDqdHqI4IL8
Psstt.. voit nyt myös kuunnella kaikki blogimme
Ihmiset rakastavat mitata asioita, koska amerikkalainen konsultti sanoi aikoja sitten, että saat sitä mitä mittaat. Siksi ihmiset rakastavat mitata – kunnes eteen tulee jotain, joka paljastaa suorituksesta liikaa (tai liian vähän) ja kasvun mittaaminen unohdetaan. Tai mitattu asia ei jotenkin näytä liittyvän liiketoimintaan millään tavalla.
Tämä vaihtoehto menee oikeastaan juuri sen piikkiin, että mitattavasta asiasta paljastuu jotain, joka täyty(nee) lakaista maton alle. Julkikerrotut syyt voivat olla moniselkoisia.
Allekirjoittaneella on jonkin verran kokemusta ja taustaa yksityisestä varainhoidosta. Siihen liittyy erilaisten omaisuuslajien fundamentti sekä teknistä analyysiä. Jälkimmäistä erityisesti silloin kun salkunhoitoa tehdään päivänsisäisen kaupankäynnin lainalaisuuksilla.
Erilaisilla omaisuuslajeilla – joskus hyvin nopeaankin kaupankäyntiin – liittyy eräs läpi erilaisten aikaikkunoiden kantava teema, joka olen henkilökohtaisesti kiteyttänyt seuraavasti:
Mittaa lisäarvontuottokykyä ainoastaan sellaisten tuotannontekijöiden osalta, jotka aiot pitää huomennakin.
Elämä tai työaika ei voi olla pelkkää mittaamista – mukaan on mahduttava myös aikaa analysoida, testata, antaa aikaa todistaa arvo ja aloittaa prosessi uudestaan. Myös tuloksista nauttiminen olisi asiaankuuluvaa.
Koska mitattavia parametrejä ja ulottuvuuksia riittää ihan juuri niin paljon kuin innokkuus sietää, on yleensä pakko asettaa mitattavat tekijät jonkinlaiseen hierarkiaan. Johonkin – vaikka edes alustavaan – tärkeysjärjestykseen sen mukaan, mikä niiden yksittäinen painoarvo kokonaisuuteen on.
On priorisoitava esimerkiksi niin, että se tuotannontekijä, jolta odotetaan suurinta lisäarvoa nopeimmin, sitä tarkastellaan kaikkein keskittyneimmin. Sitten seuraava ja taas seuraava tuotannontekijä, muistaen sen, että mikäli tuotannontekijän lisäarvosta ollaan epävarmoja tai nähdään, että sitä ei ole, harkitaan sille tarkasteluresurssien allokoimista ylipäänsäkään. Arvioidaan, onko sille paikkaa hierarkiassa.
Tällainen hierarkia menee harvoin kerrasta ”oikeaan” järjestykseen saati saavuttaa milloinkaan tilaa, jossa se on ”valmis”. Miksi luulet, että kvartaalitalous ja ostamisen sekä myymisen mekanismit ovat olemassa?
Suurta osaa sijoittajista ei kiinnosta laittaa, saati pitää taloudellisia resursseja sellaisessa paikassa, jossa niiden arvon voidaan nähdä systemaattisesti laskevan. Jos mitattu tulos ei miellytä, harkitaan uudelleen, halutaanko tulosvastuullisen tuotannontekijän kanssa olla enää tekemisissä. Vapautetaanko tuotannontekijä jonkun sellaisen tahon hankittavaksi, joka näkee siinä meitä itseämme paremmin arvoa itseään palvelemaan.
Arvon systemaattinen väheneminen ei tarkoita, että joku tietoisesti aktiivisesti toimisi sillä tavoitteella, että tuotannontekijän arvo laskee. Kyseessä voi olla yksinkertaisesti tilanne, jossa kysyntä heikkenee dramaattisesti johtaen siihen osaamisen likviditeettihaasteeseen, josta edellisessä artikkelissa puhuttiin.
Maailma ympärillä muuttuu sillä tahdilla, että tuo kyseinen osaamisen likviditeettihaaste koskettaa kaikkia. Omien operaatioiden jatkuva mittaaminen auttaa pysymään koko ajan selvillä siitä, mitä markkina haluaa ja mitä ei. Mikä tuotannontekijä muuntuu markkinassa rahaksi ja mikä ei.
Sitten vaan mittaamaan!
#letsgrow
Tekoälytoimisto Uhma on suoraviivainen, dataorientoitunut ja käytännönläheinen kasvukumppani.
© Uhma Oy 2024 | Tietosuojaseloste
